Sm-kisojen jälkeen ollaan treenattu muutaman kerran. Ja täytyy sanoa, että ne treenit on mennyt niin surkeesti kuin olla ja voi.

Tiistaina oltiin tokoilemassa Viikissä Annan ja Katin kanssa. Näiden treenien piti olla Nattalle testi, että ilmoitanko sen RM:n vai en. Jostain syystä MÄ jännitin treenejä. Siis treenejä! En tiiä oliko se tieto siitä, että olis mahdollisuus kisoihin vai se, että Anna oli kanssa treenaamassa ja kattomassa.

Ekana tehtiin luoksetulo. Vauhti siinä oli ihan hyvä, eikä Natta jumittanut. Seisominen venys todella pitkäksi. Maahanmeno oli hyvä, mutta sitten se loppu pätkä tultiin ravilla. Tähän pitää ruveta tekemään niitä samoja treenejä, kuin viime vuonna eli lyhyetkin pätkät tullaan laukalla.

Sitten ruutu testi. Tehtiin pitkästä aikaa myös kehänauhat ja se varmaan sekotti Nattan totaalisesti. Ai mikä ruutu?!? En mä ole kuulukkaan! Natta oli totaalisesti hukassa. Ruutua neiti ei löytänyt ollenkaan. Saatiin lyhyeltä matkalta onnistunut suoritus ja sitten koira autoon.

Tokassa setissä tehtiin sitten ruutu, niin että Anna oli vievinään pallon ruutuun. Nyt Natta meni hyvin ja vauhdilla ruutuun. Lopuksi vielä kaukot Annan heiluessa takana. Vaihdot oli hyvät, eikä Natta jumittanut ollenkaan. Joten tähän onnistumiseen lopetettiin treenit.

Treenien jälkeen tehtiin "valmentaja" Annan ja Katin kanssa päätös, että kisoihin ei lähdetä vaan ne siirretään eteenpäin. Epäviralliset käydään tekemässä parin viikon päästä ja se suoritus yritetään saada videoitua.

Keskiviikkona oli CB:n treenit samassa paikassa. Anna toimi meidän silminä jälleen. Ruudun alle tehtiin seuraaminen, joka oli ihan järkyttävää. Kontaktia ei olltu ollenkaan. Seuraaminen oli laiskaa ja väljää ja se normaali fiilis puuttus siitä kokonaan. Sitten tehtiin ruutu kehänauhojen kanssa. Tehtiin aluksi tyhjää ja tulos oli sama kuin tiistaina. Se ei nyt vaan toimi ollenkaan. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut (kerran läheltä ja kerran Annan hämäyksellä.

Tokassa setissä tunnari kisamaisesti. Natta meni vauhdilla kapuloille, haisteli hyvin nosti väärän, mutta vaihtoi sitten omaan ja toi oman. Palautus oli ravilla, mutta siihen mä en jaksa nyt puuttua. Tehdään se sitten ajan kanssa.

Lopuksi vielä perusasentoja. Järjestäen kaikki perusasennot ja siirtymiset oli vinoja, väljiä, edessä tai mä tuijotin koiraa. Nyt pitää tehdä peilin kanssa noita. Toisaalta sitten kun Natta on ns. normaali, niin ehkä se vanha tulee takasin.

Annan juteltiin pitkään Nattan tekemisestä tällä hetkellä ja siitä, miten tästä jatketaan eteenpäin. Onneksi on sellaset treenikaverit, jotka jaksaa piristää ja neuvoa. Ja kiitos Kati, että sain taas purkautua sulle.

Mä todella toivon, että tämä on vaan jotain juoksun jälkeistä häröilyä ja menee nopeesti ohi. Nyt ollaan muutama päivä oltu tekemättä yhtään mitään. Sunnuntaina mennään Katin kanssa treenailemaan ja katotaan näkyykö tunnelin päässä valoa.