Nyt ollaan viime aikoina treenattu pääasiassa vaan jälkeä. Tietenkin jonkin verran ollaan tottistakin otettu..

Sunnuntai 10.9. Tein Nattalle noin 50 metriä pitkän metsäjäljen. Jäljellä oli kaks käännöstä ja kaks lelua. Alussa Nattalla oli taas tapansa mukaan haahuilua, mutta aika nopeesti rupesi tekemään töitä kunnolla. Molemmat lelut Natta otti ite suuhun ja tarjosi niitä suoraan mulle. Ensimmäisessä käännöksessä Natta ei epäröiny ollenkaan, vaan jatkoi jäljestystä luonevasti vasemmalle. Toinen käännös oli loivasti vasemmalle ja siinä Natta aluksi hieman epäröi, mutta jatko siitä kyllä tosi nätisi matkaa.

Maanantai 11.9. Tällä kertaa tein Nattalle takapihalle nurmikkojäljen neljällä erilaisella esineellä. Esineet ei ehkä olleet parhaat mahdolliset, koska Natta ei kolmea ekaa suostunut ottamaan suuhun. Natta kyllä merkkasi esineet tosi hyvin ja näytti ne mulle niin, että huomasin. Viimisenä esineenä oli ihan "oikea" jälkikeppi ja sen Natta otti heti suuhun ja antoi mulle. Tämä oli vasta eka kerta, kun jäljellä oli oikea keppi ja Natta tajusi heti, mikä homman nimi oli. Itse jäljestys meni nätisi. Vauhtia vaan oli alussa turhan paljon, mutta ekan esineen jälkeen Natta taas teki nätisti töitä. Mistä se johtuu, että alussa Nattalla on keskittymis vaikeuksia, mutta sitten yht'äkkiä se rupeaa tekemään töitä tosi nätisti?!? Ja, tää ei koske vaan jälkeä, vaan sama homma on tottiksessakin.

Torstai 12.9. Tein tänään aamulenkillä Nattalle metsään noin 100 metriä pitkän jäljen. Jäljellä oli yksi käännös ja neljä keppiä. Annoin jäljen vanheta noin puoli tuntia. Sinä aikana kävin juoksuttamassa koiria läheisellä pellolla. Lähellä oli myös päiväkodin lapsia leikkimässä, joten saatiin samalla hyvä häiriö harjotus. Ekalle kepille asti Nattan jäljestys oli mitä oli. Aluksi Natta meni ekasta kepistä ohi, mutta kun en päästänyt sitä jatkamaan matkaa ennen, niin tosi nopeesti Natta paikallisti sen kepin, otti suuhun ja anto mulle. Tämän jälkeen Natta teki taas tosi nätisi töitä. Tokan kepin paikkaa en edes ite muistanut, mutta niin vaan Natta sen sieltä maasta löysi ja anto mulle. Toisen kepin jälkeen oli vuorossa käännös. Käännöksessä luulin ite, että Natta oli menny jo ohi. En kuitenkaan antanu periksi, vaikka Natta kovin pyrki vielä eteenpäin. Lopuksi päästin Nattan menemään haluttuun suuntaan ja näin käännöskin löytys hyvin ja Natta teki sen tosi nätisti. Käännöksen jälkeen oli vielä kaksi keppiä. Molemmat kepit Natta taas löysi tosi nätisi ja anto mulle. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun kepit oli oikeella jäljellä. Nyt uskallan laittaa niitä sinne välillä, kun tiedän että Natta "löytää" ne.

Nyt ehkä suurimmat ongelmat tai omat epäröinnit on ne, että miten saan Nattan rauhotettua alusta asti, että neiti jaksaa tehdä töitä koko ajan. Ja miten pitää ruveta treenaamaan vierasta jälkeä eli että joku muu tekisi jäljen. Onko Natta siihen vielä liian nuori ja kokematon?!? Oikeissa treeneissä kumminkin harjotellaan vieraalla jäljellä ja tuntuu, että siellä Natta on ihan ulkona koko hommasta...