Perjantaina aamusta lähdettiin heti takasin Lapualle. Päästiin Liisan kanssa tutustumaan raunioihin ja Nattan kanssa piti sitten samalla treenailla. Mä sain aluksi toimia maalimiehenä Åsalle ja Ramulle. Paljon kivempaa se on talvella, kuin kesällä niiden hämähäkkien ja kaikkien ötököiden kanssa.

Nattan kanssa kokeiltiin, että mitäköhän tuleman pitää. Ekan kerran Liisa meni piiloon vessaan, niin että ovi oli vähän auki. Natta veti innoissaan kun lähdettiin ettimään. Kun lähetin Nattan hakemaan, niin nenä kävi koko ajan ja Natta oikeesti teki innoissaan töitä. Aluksi Natta pyöri ja pyöri ympäri vesaa, koska ei heti tajunnut, että missä se maalimies oli piilossa. Natta oli jopa niin innoissaan, että haukku. Pienen kiertelyn jälkeen Nattakin tajusi, että se maalimies onkin siellä sisällä ja meni kyllä todella innoissaan piilolle.

Toisena piilona oli maaputki, mutta kansi oli auki helpottamassa. Kun lähetin Nattan, niin neiti kävi tarkastamassa sen ekan piilon, juoksi raunio kasan taakse ja tsekkasi pari muutakiin paikkaa. Lopulta Natta kipusi raunio kasan päälle ja sai sieltä hajun. Taas innokkasti ja vauhdikkaasti piilolle.

Lopuksi otettiin vielä pako eli Liisa lähti juoksemaan Nattan nenän edestä ja juoksi raunioiden toiselle puolelle piiloon. Natta taas veti ja kiskoi, koska sillä oli niin kiire päästä. Taas Natta hieman kiersi Liisan ympäri, joka oli ihan näkyvillä (eipä ainakaan käyttänyt silmiä). Hyvin Natta sen kuitenkin sieltä löytyi.

Natta oli ihan super hyper hyvä koira. Nattalla oli intoa ja käytti nenää koko ajan.  Ei ollut mitään motivaatio pulaa tai epäröintiä Liisaa kohtaan. Tollasen innon, kun saisi sinne hakumetsäänkin. Mutta miten?!? I have no idea. Pari ideaa on, mutta pitää kattoa sunnuntaina onkohan niistä apua.

Tällästen treenien jälkeen tulee taas tosi hyvä mieli. Tän takia me siellä treeneissä juostaan. Onneksi näitä tulee niiden epätoivoisten yritysten jälkeen. Mun pikku neiti on ihan super!