Pakkanen onneksi lauhtui sen verran, että päästiin treenaamaan Kirsin kanssa. Tämän päivän ohjelmassa oli ne epävarmat liikkeet eli ruutu, kaukot ja tunnari.

Alotettiin ruudusta. Kyllä huomaa, että ei olla tehty ulkona tätä pitkään aikaan. Natta kävi tsekkaamassa kaikki kulmat, sen jälkeen kyllä meni oikeelle paikalle. Tokalla meni ihan hyvin, mutta jäi etureunaan tökkimään. Muutenkin ruututreenit meni enemmän haukkumiseksi, kuin itse tekemiseksi. Lopuksi vielä muutamat maahanmenot ruudussa. Ekalla meni istumaan ja tokalla vasta maahan, mutta seuraavilla kerroilla Natta meni hyvin maahan. Mistä lie johtunut. Nyt tehdään parin viikon ruutu kuuri. Eli tehdään toi nyt varmaksi ulkona ja voispa sitä vihdoin ja viimein käydä ostamassa se nauhatkin.

Seuraavaksi kaukoja. Seiso-istu vaihdot meni hyvin. Muutamassa vaihdossa liikkus pikkusen eteenpäin, mutta kuten jossain aikasemmin sanoin, niin liikkuminen oli tosi pientä. Ja mikä oli positiivista, purkkimoodi näyttää kaikonneen. Ei edes yrittänytkään Kirsin luo.

Tokassa setissä tehtiin sitten tunnaria. Nyt vaan piiloteltiin omia ja vieressä oli aina muutama häiriökapula. Alussa Natta oli hieman lukossa, eikä tehny töitä. Loppuun päin mentäessä koirakin rentoutui ja toi omat tosi nätisti. Matkalla vaihdoin käskyäkin, joten onko sillä merkitystä. Tässä mietin tota palkkausta. Itellä ei ole ollu selkeetä mielikuvaa miten palkata Nattaa. Nyt kun haetaan sitä oikeeta mielentilaa, niin olisko lelupalkka parempi vai miten. Tällä hetkellä palkkaaminen on jotain sinne päin, eikä mitenkään järjestelmällistä. Hmm... mietitään..

Loppuun tehtiin vielä jotain kivaa eli eteenmeno. Kävin etukäteen viemässä pallon lumikasaan, niin että Natta ei sitä nähny. Hyvin se sinne tykitti.

Täytyy kyllä sanoa, että videokamera on oivallinen treeniapu. Siitä näkee mitä ite tuolla töpeksii.