No, niin... nyt on aika kirjottaa vähän enemmänkin. Pienen painostuksen jälkeen sain vihdoin ja viimein ilmotettua Nattan bh-kokeeseen. Loppujen lopuksi reilun viikon varotuksella mentiin Hämeenkyröön BH-kokeeseen. Ennen "koetta" sain kyllä pidettyä hermot hyvin kasassa, enkä ruvennu Nattan kanssa tolkuttomasti treenailemaan. Monesti oli lähellä, että olisin tämänkin paljastanu, mutta aika visusti tieto pysys piilossa, sillä loppujen lopuksi Kirsi ja äiti olivat ainoot, jotka tiesi mihin ollaan menossa. Ja lisäksi äiti vielä suostu lähtemään mukaan, pitämään mun jännityksen kurissa.

Vielä aamulla jännitys oli aisoissa ja vasta ilmoittautumisen jälkeen meinasi oma toiminta mennä ihan överiksi. Mä en tajua, minkä takia jännitän niin hirveesti. Nyt se on jo laantumaan päin, mutta...

No, arvonnassa meillä kävi tuuri ja päästiin suorittamaan ekassa parissa ja vielä ekaksi paikallaoloon. Paikallaolossa ei mitään ongelmia. Natta oli ollu levollisesti, eikä siellä turhia pyöriny.

Remmissä seuraaminen hyvä, henkilöryhmä hyvä, käännökset hyvä. Nyt ne käännökset sujuu tosi kivasti, kun ite tiiän miten kuuluu tehdä.

Remmittä seuraamisessa huomasi selvästi, että Natta väsys. Videolta näkyy selvästi, että häntä ei enää heilu ja paikkakin seilaa. Juoksussa irtosi turhan paljon, mutta korjasi heti. Yhdessä täysjkäännöksessä Natta oli ihan hukassa, liekö johtunut tosta väsymisestä. Videosta huomasi myös sen, että tuomari katto meijän seuraamisen lyhyen pätkän vaan ja muuten jutteli henkilöryhmän ihmisten ja muiden kanssa.

Liikkeestä istuminen oli hyvä ja nopee. Parempi kuin kertaakaan treeneissä.
Liikkeestä maahanmeno oli hieman hidas. Luoksetulossa tuli vasta tokalla käskyllä ja eteentulo oli vino. No, mitä muuta voi odottaakaan viikon treenin jälkeen. Nyt tuli kuitenkin selkeesti eteen, eikä sivulle.

"Kaupunkiosuus" tehtiin samassa paikassa eli keskellä ei mitään. Ei siinä paljon häiriötä ollut, mitä nyt uutena tuttavuutena ajettava ruohonleikkuri ajeli ohi. Enpä ole tollasta "kaupunkiosuutta" koskaan nähny tai kuullu olevan.

Loppujen lopuksi meni ihan hyvin. Kaikki muut tuntui uskovan meijän tekemiseen enemmän kuin mitä mä ite. Nyt kuitenkin jatketaan treenejä ja hiotaan tottista kuntoon, josko sitä ens vuonna pääsis korkkaamaan ne hakukisat.

Kisaputki jatkuu kuitenkin jo kahden viikon päästä, kun vuorossa on rm:t. Sieltä lähdetään sitä vikaa avo1 hakemaan. Harmi sinäänsä kun nyt oma jännittäminen on laantunu, niin kisat loppuu "kesken". Voittajan liikkeet ei kuitenkaan ole vielä kisakunnossa ja mähän en keskeneräisen koiran kanssa mene kisoihin.