Viikonloppuna suunnattiin taas pitkästä aikaa Turkuun. Samalla reissulla käytiin Tempo palauttamassa kotio. Eihän me viikonloppua pystytty olemaan treenamatta, mutta se että löysin itteni jälkipellolta oli yllätys. Katin kanssa meillä on edessä Nattan pk-projekti, jonka seurauksena ollaan kaivettu jälki naftaliinistä.

Käytiin äitin kanssa tekemässä tytöille jäljet Tuulissuon pelloille ja siitä sitten hallin pihalle tokoilemaan pikasesti. Nattalla otin kaksi luoksetuloa, jossa ei yhtään jumitusta, kaukoja, jossa hyvät vaihdot ja pätkän seuraamista joka oli hyvää. Muistin jopa olla tuijottamatta koiraa.

Nattan eka jälki oli noin 100 metriä pitkä suora, jossa namit joka askeleella ja päässä purkki. Jälki oli tehty vastatuuleen. Jäljen alussa Nattalla oli kova hinku kiskoa eteenpäin, joten mun tehtäväks jäi vaan jarruttaa minkä pystyin. Pikkuhiljaa Nattakin sai taas ideasta kiinni eli eteenpäin pääsi vain nenä maassa. Loppu jälki olikin hyvää ja purkilla laitettiin bileet pystyyn.

Toinen jälki olli muuten samanlainen kuin edellinen, mutta se tehtiin myötätuuleen. Tämä meni ehdottomasti mycket bättre än eka. Koko jäljen ajan Nattan nenä pysys hyvin massa, eikä kiskomista ollut ollenkaan. Purkilla pidettiin taas kivaa yhdestä.

Nyt pidennetään jälkiä, makupalat joka askeleella ja purkkeja sinne. Onneksi tuossa vieressä on peltoja vaikka muille jakaa, joten treenipaikkoja löytyy. Nyt se on vaan omasta motivaatiosta kiinni.