Viime sunnuntaina oltiin treenailemssa Viikin nurmella Marian ja Katin kanssa. Täytyy sanoa, että ne treenit meni niin surkeesti kuin olla ja voi. Natta oli taas sillä päällä, että ei tienny ollenkaan mikä ruutu on ja miten sinne mennään. Mulla tietenkin meni totaalisesti hermot siitä ja tuli otettua Nattan kanssa yhteen liiankin kanssa. Sen jälkeen seuraaminenkin oli ihan kamalaa ja tuli sellanen fiilis, että nyt loppuu nämä hommat kun koira ei kerran osaa mitään.

Marian hakeassa koiraa otin Nattan kanssa muutaman ruudun. Nyt Natta tiesi, että alusta on siellä, joten sinnehän se menikin. Tämän jälkeen treeneistä tuli todellinen äkkilähtö. Kova ukkosrintama (joka oli hetkeä aikasemmin ollut kaukana) tuli uhkaavasti päälle. Noin kovaa ukkosta mä en ole kyllä nähnyt pitkään aikaan. Kaapattiin kamat vaan nopeesti kasaan ja juostiin autolle minkä ehdittiin. Juuri kun saatiin tavarat ja koirat heitettyä autoon, niin taivas repesi ja sitä vettä tuli enemmän kuin laki salli.

Heitin Katin ja Geenan kotiin (noin 20 minsan autossa odottamisen jälkeen), koska ukkonen pyöri siinä ihan päällä. Vantaalle kun pääsin, niin täällä ei sitten ukkostanut ollenkaan. Oli kyllä mieletön ukkonen, mutta turvallisempaa sitä oli tutkailla autosta kuin taivasalla. Tollasta en ole kyllä koskaan nähnyt, enkä varmaan tule hetkeen näkemään. Onneksi oltiin vasta treenaamassa eikä lenkillä, jollon ei olis ollu sitä vähäistäkään suojaa, mitä oli nyt.