Koska perjantai iltana ei yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä mentiin Marian kanssa jälkimään itä-Helsinkiin/ent. Sipoo. Nattan jäljestä tuli ehkä hieman liian pitkä noin kisamittainen ja lopussa patukka palkka. Paikoitellen Natta jäljesti tosi nätisti. En roikkunut juuri lainkaan liinan perässä, joten sai rauhallisesti tehdä töitä. Silti yritin terrorisoida Nattan tekemistä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Juuri näinhän sitä pitää tehdä.  Lopussa vielä hukattiin jälki. Että näin.

Nyt siirrytään pellolle. Äitiltä sain varmistuksen siitä, että ajatus miten ajattelin jälkeä lähteä rakentamaan kuulostaa järkevältä.

Treenien lopuksi vielä pikku lenkki Marian ja poikien kanssa. Natta tykkäs kun sai painaa Rosson kanssa ympäri peltoa. Kiitos Maria seurasta!