Nyt ku lumet on kokonaan sulannu ja kevät jo varsin pitkällä niin päätin kokeilla miten pyöräileminen Nattan kanssa onnistuu. Se kuitenkin on paljon tehokkaampaan liikuntaa kuin mitä ihan tavallinen remmilenkki.

Mentiin kokeilemaan tuohon läheisellä hiekkatielle. Ensinnäkin tie oli vielä talven jäljiltä ihan kaameessa kunnossa. Paremminkin se oli mutatie kuin hiekkatie. Ihan kohtuudella siinä kuitenkin pääsi pyöräilemään.

Natta juoksi ihan nätisi pyörän vieressä koko matkan. Hieman jopa yritti vetääkin. Mutta tässäkin tuli ihan sama ongelma ku juksemisessa esille. Eli Nattalla on joku pakkomielle siitä, että jotain mitää olla suussa kun mennään kovempaa. Ilman sitä juokseminen on vaan kyttäämistä, hyppimistä ja pomppimista. Iskin sitten Nattalle kepin suuhun ja sitten juokseminen oli tosi hyvää ja suuntakin oli oikee.

Pyöräiltiin sellanen tunnin lenkki. Takasin päin pyöräiltiin myös asfaltilla, mutta sitä en nyt tee pelkästään. Jotenkin ite pelkään tota kovalla pohjalla juoksuttamista.