Vanhoja kuvia selaillessa, tuli mieleen mistä tämä kaikki sai alkunsa.

Bogie oli se belgi, joka totaalisesti valtasi mun sydämen ja herätti kiinnostukseen näitä mustuaisia kohtaan. Oikeestaan ennen sitä en juurikaan ollut miettinyt belgiä seuraavaksi vaihtoehdoksi, mutta.. Bogien kanssa tutustuttiin tlopullisesti agilityn ihmeelliseen maailmaan (kisaten 2-luokassa). Tokoillakin olisin halunnut, mutta koiralla ei ollut miellyttämisen halua, saatika taistelutahtoa, joten se jäi haaveeksi.

Meidän välille syntyi nopeasti hyvä suhde. Bogie tiesi, etten teen sille mitään pahaa ja mun kanssa pääsee tekemään kaikkea kivaa (agia). Aina pikku belgi lähti häntä heiluen mun mukaan, kun kävin sen hakemassa.

Onnettoman lapsuuden ja nuoruuden takia Bogiessa oli paljon sellaisia piirteitä, mitä belgissä ei tulisi olla. Olihan se aivan ihana sylikoira ja ihmisrakas, mutta luonne ei sellainen kuin sen pitäisi. Valitettavasti Bogie oli juuri sellanen hermoheikko, epävarma, paukkuarka ja todella pehmeä belgi, mitä kaikki kauhistelevat. Arjessa oli paljon sellaisia asioita, jotka olivat sen kanssa vaikeita (kuten ukkonen, autolla matkustaminen yms.) Kyllä se tykkäsi esim. agilityssä tehdä asioita, kun sai tehdä mun kanssa yhdessä.

Mun lähtiessä Kauhavalle opiskelemaan Bogien kanssa treenaaminen oikeastaan jäi kokonaan. Vähän aikaa Bogie olikin Kauhavalla mukana, mutta sillon vielä autottomana kahden koiran kanssa kulkeminen oli hankalaa. Nikken kanssa tulivat siltikin todella hyvin toimeen, vaikka Bogie ei vieraista koirista muuten välittänytkään.

Kovasti olisin silloin halunnut Bogien omaksi, mutta nyt pitää kiittää onnea siitä että sen omistajat eivät suostuneet sitä antamaan. Jälkikäteen kun olen tilannetta ajatellut, niin sen kanssa eläminen ja oleminen olisi ollut todella vaikeaa.

Bogie kuitenkin antoi mulle sen potkun oman belgin hankintaan ja oikeastaan ilman Bogieta ei olisi koskaan tullut Nattaakaan. Bogie avasi myös mun silmät sen suhteen, millasen belgin ei kuulu olla.

Muutamaan vuoteen en ole Bogiesta kuullut mitään. Monesti on pikku poika ollut mielessä ja välillä kaivaa mieltä se, mitä kaikkea se on joutunut kokemaan.