Lauantaina pääsin äitin, Tanjan ja Lauran mukaan treenailemaan Haunisiin.
Natta oli ainakin sitä mieltä, että kyllähän 1,5 viikon tauko on tarpeeksi ja jotain pitäisi tehdä.

Aluksi sain Lauralta hyviä vinkkejä siihen, miten saan seiso-maahan ja seiso-istu vaihdot tehtyä. Ihan samalla periaatteella, kuin mitä ite olin ajatellut. Nyt vaan läheltä paljon onnistuneita suorituksia. Sitä häiriötä ja matkaa voidaan hakea sitten myöhemmin. Ei onneksi ol ekiire.

Tämän lisäksi Natta kanssa käytiin hyppäämässä metristä. Ihan ketterästi tuo pikku neiti siitä hyppeli ja tajusi jopa tulla aina hypyn kautta takasin. Sen jälkeen otettiin niin, että Nattan piti tuoda patukka toiselta puolelta. Natta irtosi hyvin hypylle ja otti patukan, mutta samalla hetkellä kun sanon hyvä, niin patukka tippuu. Yleensä tää tapahtu just ennen hyppyä. Hyppäsi kuitenkin.
Nattan kanssa kokeiltiin vielä niin, että jätin sen patukan kanssa istumaan ja sitten piti hypätä. Eipä toiminut. Natta oli ihan ihmeissään, että mitäs nyt pitäis tehdä.

Nyt tiiän, että miten lähden totakin treenaamaan. Ajattelin heti ottaa isoja korkeuksia (PK:ta ajattelen), niin tokon matalat on sitten helppoja.

Tänään aamulla oltiin Liedossa lenkillä ja Natta onnistui rikkomaan tassunsa. Natta liittyy siis tassuvammaisten -kerhoon.