Viikonloppu meni reissatessa väliä Vantaa-Joensuu-Vantaa. Perjantaina neljän aikaa pakattiin auto täyteen ihmisiä, koiria ja tavaroita ja suunnattiin kohti erikoisnäyttelyä Joensuussa. Mitenkään suurilla odotuksilla ei reisuun lähdetty, koska Natta on tällä hetkellä ihan karvaton. Menomatka meni suhteellisen nopeesti, matkalla käytiin Mikkelissä syömässä ennen kuin posotettiin Joensuuhun. Näyttelypaikalle saavuttiin klo 21.45 aikoihin ja todella väsyneinä.

Siitä sitten vielä jatkettiin matkaa kymmenisen minuuttia yöpaikkaan. Illalla käytiin pieni lenkki koirien kanssa, syötiin jotain ja varsin nopeasti mentiin nukkumaan. Yökin meni suhteellisen mukavasti, mitä nyt olin vielä ihan työrytmissä ja aamulla heräsin klo 6.30.

8.30 aikoihin siirryttiin näyttelypaikalle. Vielä ei ollut paljon ihmisiä tullut, joten saatiin kunnolla keskittyä ja "kotiutua". Paniikkia aiheitti aluksi se, että en löytänyt Nattan handleria heti. Lopulta se Heidikin sieltä löytyi. Ja kuten arvelin etukäteen niin Nattan ja Goofyn (Nattan veli) kehät menivät aivan päällekkäin. Mä sitten juoksin kahden kehän väliä ja yritin kuikuilla, miten Nattalla menee.

Natta esiintyi kuulemma hyvin ja tuloksena oli H. (Arvostelu löytyy sivuilta). Ihan tyytyväinen tuohon olin, sillä kakarahan tuo on. Goofyllä meni sitten paljon paremmin, vaikka aluksi ei suostunutkaan koko aikaa seisoa. ERI ja luokkavoitto kovatasoisessa junnuluokassa.

Siinä sitten päivän aikana nähtiin taas tuttuja pitkästä aikaa ja ihailtiin koiria. Loppu päivästä oli sitten vuorossa vihdoin ja viimein paras uros kehä Goofyn kanssa. Selvästi huomasi, että jätkä oli todella väsynyt ja murisi ja ärisi kaikelle mikä liikkui. Oma tavoite oli vaan, ettei kävisi minkään kimppuu tms. Goofy kuitenkin esiintyi hyvin ja tuomarikin tykkäsi siitä. Hämmennyi ite todella paljon, kun tuomari sanoi että I want you in. Olin siihen vaan, että okei.

Lopulta Goofy sijoittui hienosti PU3 ja saaden ekan sertinsä. Mutta komeahan tuo on ja Goofyn kanssa on kivaa olla kehässä, kun se ei siellä sählää. Toivottavasti pääsee jatkossakin. :)

Kehien jälkeen lähdettiin sitten ajelemaan kohti Vantaata. Matkalla käytiin moikkaamassa Natta äippää ja Nelli-tervua. Milan mielestä Natta oli yök, mutta Nellin kanssa Natta tykkäsi juosta.

Kotona oltiin lauantai iltana klo 23.30 ja mittarissa ruhtinaaliset 880 kilsaa. Hauska reissu kokonaisuudessa. Kiitos paljon Eevalle, Annalle ja Ilkalle matkaseurasta ja tietenkin Dinolle ja Elgokselle. Ensi vuonna on onneksi lyhyempi matka ja itekin olen jo palannu sillon Suomeen, joten paikalle ilmestytään.