Aika menee taas ihan hirmusta vauhtia. Toisaalta ihan hyvä, sillä mä inhoon tätä pimeyttä ja märkää. Viikolla on pimeetä kun menee töihin ja pimeetä kun tulee töistä. Ei siinä sitten paljon muuta ehdi tekemään. Tämän takia lähes kaikki treenailut on keskittyny viikonloppuun.

Perjantaina päästiin vihdoin ja viimein tottistelemaan Minnan ja Marian kanssa. Kauan se keski, ennen kuin sopiva päivä löytys. Tällä kertaa mentiin meijän lähi kentälle. Yllättävän hyvin siinä näki iltasella. Nattan kanssa treenit meni ihan surkeesti. Tuntus, että mikään ei toiminu ja kaikki oli vialla.

Aluksi tehtiin seuraamisia uudella taktiikalla. Nyt meni jo paljon paremmin kuin aikasemmin. Muutaman kerran piti muistuttaa, kun poikitti. Toisaalta Natta kestää ton muistuttamisen paljon paremmin tossa mielentilassa, eikä siitä synny ongelmia mitä esim. aikasemmin oli.
Näitä tehdään nyt vaan remmissä ja appari kattoo että on suora

Seuraavaksi tehtiin jääviä. Istuminen ja maahanmeno oli turkasen hidas. En kyllä tajua, että mistä johtuu. Eihän ne koskaan ole ollu mitään super nopeita, mutta nyt ne oli paljon hitaampia. Seisominen oli hyvä. Juoksu vaikuttanu mielialaan?!?
Leikin kautta haetaan niitä normi suorituksia.

Lopuksi vielä kaukot. Niissä on nyt mun mielestä asenne enemmän kohdallaan ja vaihdot on napakoita. Vielä tarvitaan paljon varmuutta seiso-maahan ja seiso-istu vaihtoihin. Tokihan ne nytkin toimii kohtuullisesti, mutta ei super hyvin.

Lauantaina ei varsinaisesti treenattu mitään. Lenkeillä tehtiin jotain pientä ja kivaa. Aamulla metsässä tehtiin tunnaria kävyillä ja kepeillä. Aina niin että oma ja iso kasa hajuttomia. Ja joka ikinen kerta Natta haisteli tarkkaan ja aina sieltä nousi se oma. Mä en tajua, kun kaikilla muilla toimii paitsi ei tunnarikapuloilla. Liitin metsässäkin tähän mukaan ne Heidin opettamat rutiinit ja hyvin näytti tuolla toimivan.

Illalla otettiin vielä jääviä. Hidasta on. Ja nyt sitten Natta keksi sen, että eipäs mene kokonaan maahan vasta sen jälkeen, kun katon. Ei toimi, niin ei toimi! 

Sunnuntaina aamulla hakuilemassa Siikajärvellä. Viime kerran pudottelujen takia Nattan kanssa otettiin askel taaksepäin eli maalimiehet lähelle (noin 25 metriin), jotta palautukset saatiin loppuun asti. Kaksi ekaa olikin tosi hyviä ja rulla tuli ihan loppuun asti. Näytöt oli hyvät. Kolmannella lähti hyvin, mutta matkalla rulla tippus (rulla oli sitä ei kivaa mallia). Nattan piti kuitenkin itsenäisesti tajuta, että rulla tuodaan loppuun asti ja pienen odottelun jälkeen näin tapahtuikin. Nyt rulla tuli hyvin loppuun asti. Näyttö oli hyvä! Neljännellä rulla tuli taas hyvin, ilman tipputteluja. Näytölle lähdössä hieman epäröi, kun Paula vahingossa astus liinan päälle. Vika rullantuoti oli taas hyvä.

Näin nyt jatketaan. Pudotteluja en salli ollenkaan. Ainut ongelma tässä on se, että näitä ilmasuja pitäis treenata paljon enemmän. Toistoja pitäis saada ainakin tuplasti enemmän, jotta hommaa saataisiin eteenpäin. Yksin on vaan pirun vaikeeta ruveta treenaamaan ilmasuja.

Treenien jälkeen käytiin kotona lämmittelemässä ja kääntymässä ja sen jälkeen lähdettiin Hyvinkäälle treenaamaan Kirsin ja Hupin kanssa. Taas tuli huomattua se, että navigaattoreihin ei kannata luottaa. Tällä kertaa se ohjasi jotain hiton peltotietä pitkin. Vähän piti jännittää sitä, että jäädäänkö me kiinni tänne keskelle ei mitään. Samati Kirsin Eniro-ohjeet neuvos samaa reittiä pitkin. Noin puoli kilsaa aikasemmin olis menny ihan kunnon tie! Että näin!

Ekassa setissä tehtiin kaikkea kivaa ja hauskaa. Aluksi vire treenejä. Näiden treenien takia on äänijänteetkin avautuneet ja ääntelyä ilmenee odotellessa. Seuraaminen oli mun mielestä tosi hyvää. Pari kertaa piti muistuttaa suoruudesta, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin viime kerralla. Kontakti oli paljon parempi ja käännökset super hyviä.
Seuraavaksi tehtiin niitä jääviä. Aluksi kisamaisesti, jossa ilmeni ne perus ongelmat eli vajaat maahanmenot ja hitaat istumiset. Otettiin näitä sitten leikin kautta ja johan löytys se suoritus vauhti ja varmuus.

Tokassa setissä tehtiin sitten kaikkea "vaikeeta" eli tunnaria, ruutua ja lopuksi vielä hyppynoutoa. Tunnari tehtiin tällä kertaa kentälläkin kävyillä (kun niitä kerran löytys). Ekalla vauhtia oli vähän liikaa ja Natta napsi monia. Nenä kuitenkin toimi koko ajan ja se omakin sieltä löytys. Tokalla muistin ottaa mukaan sen rauhan ja lähetin Nattan vasta kun nenä meni kohti maata. Nyt ei näpsiny juuri lainkaan ja se oma sieltä löytys. Vikalla sama homma kuin tokalla ja tää oli ehdottomasti paras. Ei näpsiny, haisteli kunnolla ja oma löytys.
Hetken aikaa kenttälläkin kävyillä/kepeillä, jotta saadaan oikee mielentila. Rauha vaihe mukaan Heidin neuvojen mukaan. Metsässä viedään eteenpäin eli lähetystä, mutta silti rauha. Sisällä tunnarikapuloilla oman piilotusta.

Seuraavaksi tehtiin ruutua. Nyt oli käytössä uusi alusta. Nää meni hyvin. Vaikka alustaa ei näkynyt, niin aina löytys se oikee paikka sieltä. Kerran otin pysäytyksen kanssa ja ta-daa.. seuraavalla kerralla pikku belgi rupesi ennakoimaan.

Lopuksi vielä hyppyä. Tämä on nyt niin epävarma tai lähinnä se paluu suuntaa. Vaatii toistoja, toistoja, toistoja!

Kokonaisuudessaan hyvät treenit! Kiitos treeniseurasta Minna, Maria, Kirsi ja hakuporukka!

By the way...ei kukaan olis halukas tokoilemaan/hakuilemaan/esineruutuilemaan loppuviikosta?!?