Neljän kuukauden totaalisen jälkitauon jälkeen päätin käydä kokeilemassa, että missä vaiheessa jälki on. Menin joen toiselle puolelle olevalle vähän aikaa sitten ajetulle pellolle tekemään jäljen.

Kun kerran pitkästä aikaa pääsi tekemään, niin ekaksi kerraksi innostuin ehkä hieman liikaa. Jäljestä tuli nimittäin hieman liian pitkä. Sen lisäksi tyrkkäsin jäljelle kaksi kulmaa, kaksi keppiä.Annoin jäljen vanhena noin 20 minuuttia, mikä oli ehkä hieman liian lyhyt aika.

Sitten itse jäljelle.... Lähetys jäljelle meni todella hyvin. Natta nenä pysyi hyvin maassa ja eteneminen oli tasasen rauhallista. Tää rauhallisuus yllätti mut, koska ennen Natta meni huomattavasti reippaanpaa vauhtia. Ensimmäinen suora meni tosi nätisti ja työskentely oli tosi nätti. Eka keppi oli suoran puolessa välissä. Kepin kohdalla Natta pysähtyi ja selvästi paikansi, että siinä on jotain mutta ei muuten ilmassu sitä mitenkään.

Eka kulmakin meni hyvin ja kulman jälkeen Natta hieman risteili jäljellä. Kuitenkin eteneminen oli eteenpäin menevää. Taas kepin kohdalla kävi samati kuin ekalla eli Natta pysähtyi ja tiesi etsiä jotain, mutta ei ilmaissut mitenkään.

Tämän jälkeen meneminen oli todella surkeaa. Toki Natta eteni ihan kohtuullisesti, mutta seilaaminen oli ihan järkyttävää. Ehkä tää johtus jäljen pituudesta sekä pitkästä tauosta. Ihan lopussa kuitenkin jälki taas parani.

Nyt pitää yrittää saada noin keppien ilmasut kuntoon ja sitten sitä kestävyyttä lisää. Pitää vaan useemmin tehä jälki Nattalle. Eiköhän se siitä rupea sujumaan.